Miksi kannatan ruotsin kielen opetuksen muuttamista valinnaiseksi?

Sanotaan nyt ensimmäisenä, etten halua poistaa Ruotsin kielen opetusta.
Eikä koko maan kattava valinnaisuuskaan välttämättä ole ainoa oikea vaihtoehto.
Mutta mikäli asia kuitenkin saataisiin oikeasti pöydälle, ilman tunneperäisiä tai muita sidonnaisuuksia, siihen varmasti löydettäisiin kaikkia tyydyttävä ratkaisu.
Ennen kuin mitään kuitenkaan tapahtuu, tarvitaan jonkinlainen pelinavaus – nyt allekirjoitettavana oleva kansalaisaloite on yksi sellainen…

Mielestäni kielilain tultua, joka siis turvaa omalla kielellä asioinnin, muuttui pakkoruotsi viimeistään turhaksi. Sanotaan, että pakko on huono motivaattori. Pakon poistuminen ei varmasti poistaisi kiinnostusta ruotsin kieltä kohtaan ja omasta halusta tapahtuva oppiminen olisi varmasti laadukkaampaa kuin nykyisessä mallissa tapahtuva. Tähänhän perustuu käsittääkseni sekin, että yläasteella ja lukiossa tarjotaan valinnaisia oppiaineita.
Sanan ”pakko” halusin mainita erityisestä syystä. Nimittäin kun kyseenalaistetaan ruotsin kielen pakollinen opetus, kuullaan vastaukseksi argumentteja juuri pakkoon liittyen: Miksi sitten mikään muukaan aine on pakollinen. Pakkoko on sitten sitä, pakkoko on sitten tätä.
Ruotsin kielen opetus on tabu. Sitä ei saa kyseenalaistaa eikä varsinkaan arvostella. Kun otetaan esiin, että yksi opiskeltavista kielistä voisi olla muiden joukossa valinnainen, jotta lapsilla olisi mahdollisuus oppia jokin suurempi kieli paremmin, ollaan valmiita melko radikaaleihinkin vertauksiin.

Olen kuullut argumentinomaisen kysymyksen siitä, miksi opetamme pakolla englantia. Tämä onkin oivallinen kohta miettiä oppivelvollisuuteen kuuluvan pakollisen kielen opetusta. Englannin kielen opiskelusta on katsottu olevan Suomalaisille merkittävää hyötyä. Jopa niin suurta hyötyä, että sen opetus on otettu ensimmäiseksi meille opetettavaksi ulkomaiseksi kieleksi. Eli kyse on hyödystä. Olkaamme realistisia. Hyötyvätkö kaikki Suomalaiset ruotsin kielen opiselusta – eivät minun mielestäni. En ole ainakaan vielä nähnyt yhtään tutkimusta, tai väitöstä tai muutakaan siitä, että juuri ruotsin opiskelu olisi jotenkin yleismaailmallisesti hyödyllisempää kuin jonkin toisen kielen.

Suomen kolme suurinta ulkomaankaupan kumppania ovat Venäjä, Saksa ja Ruotsi – tässä järjestyksessä tilastokeskuksen mukaan. Venäjän merkitys kauppakumppaninamme kasvaa jatkuvasti. Saksa on EU:n talousveturi. Asiointia varten on helpointa puhua heidän kieltään. Tässä tullaankin kysymykseen vaihtoehdoista ja niiden tarpeellisuudesta. Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan tarjoamalla vaihetoehtoja annamme nuorisollemme paremmat eväät tulevaisuuteen.
Ruotsin kielen opiskelu on perusteltua. Suomalaiset nuoret eivät ole tyhmiä. Ruotsin kielen opetus ei varmasti päättyisi, vaikka kielen opetus valinnaiseksi muutettaisiinkin.
Ikiaikainen sanonta on, että kaksikielisyys on rikkaus – mutta miksi se on rikkaus vain silloin kun toinen näistä kielistä on Ruotsi? Tiedän, että tässä mennään vähän asian ulkopuolelle, mutta tama on se asiasta puhumisen mentaliteetti, jota kielikysymyksen ympärillä pyöritellään. ”Mutta kun Suomi on kaksikielinen maa”. No kyllä, mutta jos vähän saivarrellaan, niin ei Suomi ole kaksikielinen – Suomessa vaan on joitain kaksikielisia alueita. Sitäpaitsi ruotsi itsessään on maailmalla samanlainen nollakieli kuin suomikin. Sitä puhuu maailmanlaajuisesti ainoastaan marginaalinen määrä ihmisiä. Sitävastoin jos suomalainen saisi vapaasti valita englannin lisäksi toiseksi opiskelemakseen kieleksi esimerkiksi espanjan, joka on maailman yleisin työkieli, puhuisi hän kieliä, joita puhuu melkein puolet maailman väestöstä. Näin siis esimerkkinä, ehkä kuitenkin hyödyn maksimoinnin kannalta, parhaimmat vaihtoehdot valinnaisiksi kieliksi olisivat varmaan juuri Venäjä, Saksa ja Ruotsi.

Nimenomaan valinnaisuudessa ja vaihtoehtoisuudessa on asian ydin. Kukaan ei ole käsittääkseni kyseenalaistanut sitä, etteikö nuorten tulisi opetella myös toista kieltä englannin lisäksi – kuten en minäkään. Suomi on iso maa ja ruotsinkielinen viiden prosentin vähemmistö on keskittynyt suhteellisen pienille alueille. Miksi koko suomen pitää opetella kyseistä kieltä alueillakin, joilla sitä ei käytetä tai jossa toisesta kielestä kuten venäjästä olisi huomattavasti enemmän hyötyä. Eräiden arvioiden mukan Venäläisturisteja käy Suomessa pelkästään vuodenvaihteen juhlien aikaan tuplasti enemmän, kuin mitä suomessa on ruotsinkielisiä asukkaita yhteensä. Minäkin, sentään täällä länsirannikon ruotsinkielisten alueiden läheisyydessä, olisin töissäni tarvinnut sata kertaa venäjää, mutta ruotsin kielen tarpeet mahtuvat yhden käden sormiin.
Kaikilla ei ole kielipäätä opetella vielä kolmatta vierasta kieltä, jonka opiskelusta voisi oikeasti olla konkreettista hyötyä (ja se ruotsihan on siis vieras kieli, jos et sitä äidinkielenäsi puhu).

Meidän eristäytymisestämme maailmanmarkkinoilla on keskusteltu paljon. Mikäli kansainvälisten kielten taitomme paranisivat, olisi tällä varmasti kauaskantoisia vaikutuksia. Ei ruotsin kielen opiskelu voi olla tabu. Miten on mahdolista, että opetusohjelmaakin muutetaan sukupuolineutraaliksi, jottei vaan kukaan vahingossa luule oppikirjassa esiintyvää mekkoon pukeutunutta Liisa -nimistä lasta vahingossa tytöksi, mutta ruotsin kielen opiskelun järkevyydestä ei saisi edes keskustella? Kyllä muidenkin aineiden opiskelua on tarkisteltu viime aikoina. Viimeisin muutos taisi olla, että uskonnon opetusta vähennettiin. Tuon aineen osalta muuten eri uskontokuntaa olevat ovat ainakin joissian tapauksissa voineet olla pois oppitunnilta ja suorittaa korvaavia tunteja. Tuostahan voisi kärjistää, että uskoa ei saa tuputtaa, mutta kieltä kyllä – no, provokaatiot sikseen. Mutta jos täällä opetettaisiin esperantoa toisena pakollisena kielenä, niin sen tarpeellisuudesta käytäisiin varmasti samanlaista debattia. Lapsillemme haluamme kuitenkin vain parasta. Oppivelvollisuuden perusta ja päämäärä on lapsen etu ja opetuksesta saatu hyöty.

Ei kukaan ruotsin kieltä ole hävittämässä, minä näen asian ennemminkin tasavertaistamisena. En missään nimessä kannattaisi ruotsin kielen opiskelun poistamista, mutta valinnaiseksi muuttamista kannatan. Ruotsin kielen asema maassa on perusteltu, toimet sen turvaamiseksi ovat kuitenkin yliammuttuja.