Vappupuheeni 30.4.2014 Ganalin Helmen lakituksessa

Hyvät läsnäolijat, tai kuten vappuna tavataan sanoa – hyvät ystävät ja toverit.

On hienoa, että paikalle on kokoontunut näin paljon väkeä tätä perinnettä seuraamaan. Sillä juuri perinteet ovat oleellinen osa paitsi kansallista identiteettiämme, myös Raumalaisuutta ja Rauman kaupunkia. On hienoa, että tätäkin perinnettä ylläpidetään ja vaalitaan, sen eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa ja että ihmiset sitä arvostavat. Monesti kuulee ulkopaikkakuntalaisten sanovan, ettei Raumalla ole mitään. Tämä, tietysti paikkansa pitämätön näkemys, riippuu katsojan näkökulmasta, mutta se on varma, että perinteitä meillä on ja niitä arvostetaan.
Etenkin vapun perinteistä puhuttaessa lienee syytä mainita, yksi monista paikallisista ylpeyksistämme, puhallinorkestereiden tuore Suomen mestari, Rauman poikasoittokunta, jonka vappumarssia ovat Raumalaiset voineet ihastella jo vuosikymmenien ajan.
Erityisen hienoa on, että perinteiden vaaliminen ei ole vain ikääntyvän väestön asia, vaan myös nuoret pitävät perinteistä kiinni, kuten parhaillaan tässäkin tapahtumassa, jonka synnyinjuuret juontuvat kuulemani mukaan opettajankoulutuslaitoksen yli 100-vuotiaan toiminnan historiaan Raumalla.

Perinteet siis siirtyvät sukupolvelta toiselle. Perinteiden tärkeydestä Suomalaisille toiminee tuoreena esimerkkinä tänäkin keväänä valtakunnallisessa keskustelussa esille otettu ajatus kevätjuhliemme Suvivirrestä luopumisesta. Onneksi Raumalta löytyy tervettä maalaisjärkeä ja Suvivirsi voi edelleenkin kajahtaa Raumalaisissa kevätjuhlissa.
Suvivirsi sekä muutkin perinteemme, olivat ne sitten uskonnollisia tai eivät, ovat osa tapojamme ja sitä keitä olemme. Valitettavasti me Suomalaiset emme aina ääneen uskalla kertoa omia mielipiteitämme saati puolustaa niitä. Mielipiteitä kyllä löytyy, mutta kun olisi aika tuoda ne ääneen julki, jätetään asiat usein sanomatta. Maailma muuttuu ja ajat muuttuvat. Menneisyytemme ja historiamme tekevät kuitenkin meistä sen, mitä olemme nyt. Siksi perinteitä on vaalittava ja arvostettava – ei väheksyttävä. Suommehan muillekin oikeuden puolustaa omia mielipiteitään – miksi emme siis puolustaisi omiamme.

Puolustettavaa Raumalla epäilemättä on.
Oli paikallisesti suuri menetys, että sairaanhoitajakoulutus vietiin meiltä. Muitakin menetyksiä on tapahtunut, telakkatoiminnan päättyminen varmasti merkittävimpänä. Varmaa on, etteivät nämä jää lähitulevaisuuden ainoiksi muutoksiksi. Kuntasektorin huulilla ovat niin kuntarakenneselvitykset kuin SOTE-uudistus. Miten turvata koulutus, työpaikat, terveydenhuolto ja ikäihmisten palvelut – haastetta riittää, mutta oleellisempaa kuin se mitä menetämme, on se mitä meille jää.
Onneksi täällä Raumalla ollaan kuitenkin hyviä selviämään haasteista. Täällä lakkautettu telakkatoiminta käännetään raskaan metalliteollisuuden nousun mahdollisuudeksi. Meiltä löytyy tahtoa ja sisua. Sisua jolla meidän, sen pienimmän liigapaikkakunnan, jääkiekkojoukkueemmekin mitalin jälleen kaupunkiin toi.
Raumasta puhuttaessa, kaupunkia verrataan usein eräästä sarjakuvasta tuttuun pieneen gallialaiskylään. Todettakoon, että noiden kyläläisten ainoa pelko oli, että taivas tippuu heidän niskaansa – täällä me emme pelkää sitäkään.

Sanotaan, että Rauma on sinikeltainen. Entä mitä nämä värit sitten tarkoittavat? Sininen on järjen väri. Se viestii luottamusta, rauhaa ja järjestystä.
Keltainen on valoisa, eloisa ja onnellinen, optimismin ja itsetunnon väri.Lähtökohdat kuulostavat siis hyvältä, joten miksi tulevaisuuskaan lupaisi muuta.
Toivottavasti Rauma jättää kaikkien sydämiin sinikeltaisen jäljen.

Ja näin haluankin toivottaa mitä parhainta, sinikeltaista, vappua kaikille!