Se viimeinenkin matka halvimman julkisen mukaan…

Tänään 7.5.2013 oli sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous.
Lukiessani esityslistaa minut pysäytti pykälä 146 – Rauman seurakunnan hautauskustannusten korvaaminen hautausavustuksella.

Hautausavustusta myönnetään varattomille ja vähävaraisille Raumalaisille.
Esityksen mukaan vanha käytäntö, jonka mukaan omaiset ovat itse saaneet valita arkku- ja uurnahautauksen välillä, lopetettaisiin ja kaupunki kustantaisi vastedes ainoastaan uurnahautauksesta aiheutuneet kulut.
Kyseessä ovat yhteiskunnassa vähemmälle jääneet ihmiset. Ihmiset, joiden toimeentulo riippuu yhteiskunnan tuesta – syystä tai toisesta. Vähävaraisia löytyy jokaisesta ikäryhmästä – useimmat lienevät vanhuksia. Yhteistä heille kaikille kuitenkin on, että heidän elämänsä ei ole ollut helppoa.

Hautaamiseen ja kuolemaan liittyy luonnollisesti voimakkaita tunteita.  Hautaamistapa on monelle vakaumuksellinen kysymys – tärkeä ja merkityksellinen kysymys. Joillakin hautausmailla voidaan noudattaa perinteistä kristillistä hautaamistapaa, jolloin vainaja haudataan pää länsisuuntaan, kasvot kohti itää ja ylösnousemuksen aamua. Hautajaisiin liittyvät tavat vaihtelevat eri puolilla Suomea. Kaikilla hautaamiseen ei tietenkään liity vakaumuksellisia perusteluita, mutta heillä on silti selkeä tahto ja henkilökohtainen näkemys siitä, miten he haluaisivat itseään kohdeltavan.
En halua tehdä pesäeroa hautaamistapojen välillä. Arkku- ja uurnahautaus ovat kumpikin yhtä lailla vaihtoehtoja – kysymys onkin siitä, että yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta ihmisellä tulisi olla oikeus valita. Luulisi, että jokainen meistä on muistamisen arvoinen.  Sen lisäksi, mitä minulle kotona on opetettu, myös ammatissani muistutetaan jatkuvasti siitä, että ihmisiä on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja että jokaisella on ihmisarvo – oli hän millainen tahansa. Esityksestä jäi maku suuhun, että vainajan viimeistä tahtoa kunnioitetaankin vain, jos hänellä on tarpeeksi rahaa maksaa siitä.

Sanotaan, että ajat muuttuvat ja arvot muuttuvat.
Tämä pitää varmasti osittain paikkansa. En halua kuitenkaan uskoa, että olisimme siirtymässä arvoyhteiskuntaan, jossa ihminen mitattaisiin rahassa. Kaikkien elämäntilanteet eivät kuitenkaan ole täysin heidän itsensä aiheuttamia.

Tein kokouksessa esityslistasta poikkeavan esityksen ehdottamalla, että toimintaa jatkettaisiin vanhan käytännön mukaisesti. Mahdollisuutena oli myös jatkaa siten, että uurnahautausta käytettäisiin oletuksena ja siitä poikettaisiin vain niissä tilanteissa, joissa vainaja olisi ilmoittanut tahtonsa tulla haudatuksi arkussa. Asiasta äänestettiin, kiinnostuneet voivat lukea tulokset kokouspöytäkirjasta osoitteessa http://www.rauma.fi/ktweb/

Niin, miettiikö joku millaisesta säästöstä esityksessä oli kysymys?
Yksilöimättä hintoja todettakoon, että kyseessä on arviolta viiden tuhannen euron säästöstä vuositasolla.