Suvaitsevaisuus – onko sitä?

Eduskuntavaaleissa näyttäisi olevan aina jokin teema. Joku aihe, mitä monet tai tietyt hokevat. Edellisissä vaaleissa se oli muistaakseni ilmastonmuutos. Viime vaaleissa se oli suvaitsevaisuus. Perussuomalaisista puhuttaessa tuon sanan kuulee varsin usein – eikä yleensä positiivisessa hengessä. Vaalien aikaisissa puheissa monet tuntuivat suorastaan kilpailevan siitä kuka on suvaitsevaisin kaikista.
Moni kakku päältä kaunis, koska tuo suvaitsevaisuus oli suurelta osin näennäistä. Ai miksikö? Koska käydyssä keskustelussa suvaittiin ainoastaan puoltavia kannanottoja – ei vastaan. Terve kritiikki oli täysin tuntematon käsite, varsinkin jos esittäjänä oli Perussuomalainen. Kaikkea muuta piti suvaita – paitsi tosiaan eriävää mielipidettä.

Suvaitsevaisuuskeskustelu ei suinkaan ole ohitse. Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen tapaan, miten keskustelut tiettyjen aihepiirien ympärillä nykyään käydään? Mikäli puolustat puheissasi esimerkiksi jotain vähemmistösuuntausta tai -ajattelua olet suuri sankari. Olet edelläkävijä ja heikkojen puolustaja. Olet suorastaan hieno ihminen ja mallikansalainen sillä olethan – suvaitsevainen. Eri asia onkin, jos joku uskaltaa ilmaista oman eriävän mielipiteensä… Eriävän mielipiteen esittäjä leimataan joukolla ahdasmieliseksi, rasistiksi, vanhanaikaiseksi, rajoittuneeksi – milloin miksikin ja aiheen mukaan. Missä on tällöin suvaitsevaisuus? Eikö muilla ole oikeutta esittää asiassa omaa näkemystään saati perustella sitä ilman pelkoa?

Viime eduskuntavaalien jälkeen puhuttiin paljon Perussuomalaisten voitosta. Asian voi nähdä monella tapaa. Kaikkia tämä ei miellyttänyt – eikä pidäkään. Eläköön se oikeutemme omaan mielipiteeseen. Eräs paikallislehteen kirjoittava henkilö kirjoitti häntä ärsyttävän se, että Perussuomalaisten kohdalla puhuttiin voittajista. Hänen mielestään voittaja oli se joka oli suurin – kuten kilpailussa se, joka tulee ensimmäisenä maaliin. Asiat voi nähdä monella tavalla. Minulle Perussuomalaisten eduskuntavaalityö oli voitto – nimenomaan sananvapauden voitto. Yleisessä ja julkisessa keskustelussa oli, ja on vieläkin, pyritty vaientamaan soraäänet ja näin ohjattu toimintaa haluttuun suuntaan. Perussuomalaisten työn kautta, oli suurella joukolla ihmisiä mahdollisuus ja ennen kaikkea oikeus saada mielipiteensä julki – ilman pelkoa. Kun tarpeeksi moni ihminen tuo asiansa esille, on jonkun ennen pitkää kuunneltava.

Mikäli joku tässä vaiheessa miettii, että haluan puolustaa rasistisia keskusteluja tai ala-arvoisia huomautuksia tai muita vastaavia, niin siitä ei ole kyse. Tiedän hyvän maun sekä lain rajat ja tuomitsen tällaiset. Minä puolustan asiallista ja perustelevaa keskustelua – mielipidevapautta. Jos joku haluaa sanoa ei, tai kyllä, niin hänellä tulee olla oikeus saada sanoa se. Esimerkiksi arvokonservatiivisen mielipidekeskustelun ja vihapuheiden välillä on kuitenkin vissi ero.

Mediakaan ei aina ole poliittisista sidonnaisuuksista vapaa. Monet ovat ottaneet vaikkapa juuri arvokonservatiivit hampaisiinsa ja keskustelu, jonka pitäisi olla puolueetonta, onkin muuttunut sensaatiohakuiseksi. Toisena esimerkkinä voisi olla maahanmuuttoon liittyvät keskustelut, joissa muistutetaan siitä, että Perussuomalaiset on maahanmuuttokriittinen puolue. Tämä on totta, mutta julkisuuteen asia kuitenkin käännetään niin, että puolue on maahanmuuttovastainen – joka on täysin eri asia. Eivät elokuvakriitikotkaan ole ”elokuvavastaisia”. Tarkoituksena on vain kiinnittää huomiota asiaan liittyvin mahdollisiin epäkohtiin ja olla realistisia.

Syyllistävä keskustelu onkin onnistunut jättämään jälkensä. Olen mm. viimeisen puolen vuoden aikana jutellut kahden hyvin tuntemani ihmisen kanssa, jotka ovat kumpikin käymämme keskustelun ohella sanoneet, etteivät voi olla sosiaalisessa mediassa tekemisissä kanssani, koska pelkäävät tulevansa leimatuksi. Eikä kyse ole minusta, vaan edustamastani puolueesta. Mikäli asenteet ovat tätä luokkaa – missä on tuo paljon puhuttu suvaitsevaisuus, emmekö me kaikki ole siihen oikeutettuja?

Loppuun haluan esittää vilpittömät kiitokseni paikallislehti Uusi-Raumalle sekä Radio Ramonalle, jotka ovat antaneet minulle ennakkoluulottomasti mahdollisuuden kertoa avoimesti näkemyksistäni ja ajatuksistani mediassa.