Tarjolla 80000 työpaikkaa

Media uutisoi alati pahenevasta hoitajapulasta viime viikolla. Hoitajapula aiheuttaa kasvavia ongelmia usealla paikkakunnalla. Tuntuu perin oudolta, että samaan aikaan kun puhutaan työttömyyden kasvusta, jätetään potentiaalisesti eniten työllistävä ala kokonaan huomioimatta.

Ymmärrettävästi koulutuspaikkoja vähennetään aloilla, joilla avoimia työpaikkoja ei taantuman takia ole. Vähemmän ymmärrettävää on, miksi myös hoiva- ja hoitohoitoalan koulutuspaikkoja vähennetään, koska se on kaikista koulutusaloista ainoa, joka edelleen potee työvoimapulaa.
Onko kyse siitä ettei ole hakijoita? Ei näyttäisi siltä, sillä esimerkiksi työvoimapoliittiseen lähihoitajakoulutukseen on ollut viime aikoina moninkertainen määrä hakijoita suhteessa aloituspaikkoihin. Aikuiskoulutuksenkin, aloituspaikoistaan hakijamäärään suhteutettuna, suosituin ala on ollut sosiaali- ja terveysala.
Monien koulutusalojen osalta on keskusteltu siitä, että iso osa opintonsa aloittaneista keskeyttää koulutuksensa. Hoitajakoulutuksessa tällaisia ongelmia ei kuitenkaan näyttäisi olevan, vaan alalle hakevien joukossa on paljon erittäin motivoituneita henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita alasta jo muutenkin kuin vain työllistävyyden takia.

Erikoisemmaksi asian tekee se, että samaan aikaa kun hoitoalan koulutuspaikkoja vähennetään, lisätään ulkomaisen työvoiman rekrytointia. Esimerkiksi satakunnassa toimiva opinahjo mainostaa ulkomaisen työvoiman koulutushanketta, jota suunnataan yrityksille, jotka suunnittelevat työntekijöiden rekrytoimista ulkomailta. Heidän mukaansa satakunnassa on vasta viime vuosina herätty tarpeeseen saada työvoimaa ulkomailta esimerkiksi hoiva-alalle. Samaan aikaan kuitenkin todetaan, että  “työvoimapoliittista lähihoitajakoulutusta kyllä järjestetään jatkossakin sen mukaan kuin on tarvetta ja rahaa”. Tarve lienee itsestään selvyys, eli kyse on rahasta – tietenkin… On ymmärrettävää, että rahat ovat vähissä, mutta en ymmärrä yhtälöä siitä miksi aikana, jolloin valtiovalta tuskailee työttömyyden nousun katkaisemiseksi, oman koulutuksemme sijaan suuntaammekin resursseja ammattilaisten palkkaamiseen muualta. VATT on arvioinut, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvitaan 80000 henkilön lisäys vuoteen 2020 mennessä. TEHY:n mukaan sosiaali- ja terveysalan koulutuspaikkojen lisääminen ei ratkaise työvoimapulaa, joka sinällään puoltaisikin ulkomailta rekrytointia, mutta edelleen kysyn miksi sitten omaa koulutustamme supistetaan? Noudatammeko kenties muiden maiden esimerkkiä? ESR:n rahoittamassa ”Avoin Suomi – kuka vastaa?” -kirjassa todetaan, että varakkaat maat rekrytoivat osaajia kansainvälisillä markkinoilla, jossa toimii joukko maita, jotka kouluttavat työvoimaa yli oman tarpeensa ja ovat erikoistuneet terveydenhuollon osaajien vientiin. Tällaisia ovat mm. muutaman Karibian meren saaret ja Filippiinit, joiden kansantulosta suuri osa tulee ulkomaille työhön lähteneiden kotiin lähettämästä rahasta (”remittances”). Tämä rahavirta kehitysmaiden suuntaan on globaalisti viime vuosina ollut suurempi, kuin koko kehitysmaiden saama apu.

Myös Suomalainen hoitoalan ammattilainen on ollut aikaisempina vuosina “vientituote”, sillä koulutuksemme tason maine on kiirinyt kauas. Se, että hoitoalan ammattilaisiamme on siirtynyt ulkomaille ei kuitenkaan johdu siitä, että valmistuneita olisi ollut liikaa.  Arvio on, että noin 30000 sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa työskentelee muilla aloilla johtuen siitä, että alan työpaikat eivät ole tarpeeksi vetoivoimaisia. Keinoiksi alalla pysymiselle ehdotetaan mm. palkkauksen parantamista, parempaa johtamista ja joustoa työaikoihin, jotta työ ja perhe-elämän yhteensovittaminen helpottuisi. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Muistutettakoon, että hoitoala on eräässä iltapäivälehdessä hiljattain julkaistun taulukon mukaan aloista kaikkein raskain, joka epäilemättä vaikuttaa eniten nimenomaan ikääntyvään työntekijäväestöön. Työvoimapulaa voitaisiin varmasti helpottaa merkittävässä määrin, mikäli pidempään alalla työskennelleille räätälöitäisiin enemmän fyysisesti helpompia tehtäviä.

Perusasiat siis kuntoon ennen kuin lähdetään merta edemmäs kalaan.