Muutosesitykseni vuoden 2017 talousarvioon ja taloussuunnitelmaehdotukseen vuosille 2017-2019.

Esitykseni pohjautui kaupunginjohtajan kaupunginhallituksessa poisvetämään kompromissiehdotukseen, joka vedettiin takaisin, koska se ei kelvannut sosiaalidemokraateille tai vasemmistoliitolle. Perussuomalaiset, kuten varmasti muutkin poliittiset ryhmät, olisivat kuitenkin halunneet nähdä kompromissiratkaisun syntyvän ”kaikki tai ei mitään” -vaihtoehtojen sijasta.

Esitykseni kuuluu: ”Sosiaali- ja terveyslautakunnan suunniteltu asiakasmaksujen 600.000 euron hinnankorotus puolitetaan, eli maksuja korotetaan 300.000 eurolla siten, että lautakunta päättää korotuksen kohdentamisesta ja talousarviota tasapainotetaan vastaavasti kiinteistöveron tuloarviota nostamalla, 300.000 eurolla, milloin tulos pysyy suunnitellun mukaisena.”

Kompromissin myötä maksuja ei tarvitse korottaa kautta linjan, vaan sosiaali- ja terveyslautakunta voi kohdistaa maksukorotukset koskemaan sellaisia maksuja, joiden vaikutus pienituloisiin palveluiden käyttäjiin on mahdollisimman vähäinen.
Maksuista saatavilla lisätuloilla voidaan paikata sosiaali- ja terveyslautakunnan budjetin alijäämä, jolloin lautakunta ei joudu etsimään enää säästökeinoja toimintojensa karsimisesta ja näin säästytään mahdollisilta osastojen lakkauttamisilta tai muilta vastaavilta keinoilta, joihin muutoin saatettaisiin päätyä.
Kukaan ei tietenkään ole iloinen siitä, että asiakasmaksuja joudutaan korottamaan, mutta tämä on sosiaali- ja terveyslautakunnan taloustilanteessa välttämätöntä budjettivajeen takia. Käytännössä joudumme tekemään intressivertailun maksukorotusten ja ylipäätään sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjille suunnattujen palveluiden välillä, sillä jos ei varoja ole, niin jostain on karsittava ja silloin kärsisivät kaikki vielä enemmän.
Kuudensadantuhannen vajaus sosiaali- ja terveyspalveluissa on melkoinen potti säästettäväksi – jos näitä varoja ei jostain löydy, on jälki todella rumaa.
Päättäjien työn on oltava sikälikin vastuullista, että mikäli varoja ei osoitettaisi, niin käytännössä ongelma sysättäisiin vaalien yli seuraavan valtuuston ongelmaksi, joka joutuisi pakon edessä, nykyisen valtuuston saamattomuuden takia, säästökohteet keksimään.