Miten jaksaa pidempään…

Suomalaisesta työstä ja työpaikoista on puhuttu mediassa viime aikoina paljon.
Työntekijä- ja työnantajajärjestöt eivät tunnu löytävän yksimielistä säveltä jatkosta. Työntekijöitä irtisanotaan ja samalla kuitenkin peräänkuulutetaan työurien pidentämistä. Tehostaminen, jota irtosanomisten synonyyminäkin tunnutaan käytettävän, on kaikkien huulilla kun toisaalla taas ollaan huolissaan työpaikkojen määrästä.
Vaikka irtisanomisia tehdään jatkuvasti, tämän hetken kuumin keskustelunaihe lienee työurien pidentäminen ja eläkeiän nostaminen.

Voin tietenkin olla väärässä, mutta ristiriita sai minut miettimään, voisiko osaltaan kyseessä olla murros työmarkkinoilla? Tällä tarkoitan esimerkiksi paljon puhutun y-sukupolven vaikutusta. Y-sukupolvella yleisesti tarkoitetaan 1980-95 –syntyneitä, mutta heidän ajatuksensa työnteosta tuntuu tarttuvan myös vanhempiin.
Itsekin siirryin noin vuosi sitten suurempien haasteiden perässä uuteen työnkuvaan. Lopputuloksena oli aavistuksen pienempi kuukausittainen tilipussi, mutta valintaani olen tyytyväinen.
Trendinä ei siis olekaan enää kysyä, mitä työntekijä voisi tehdä työnantajalle, vaan mitä työnantaja voisi antaa työntekijälle. Työltä halutaan ja edellytetään enemmän eikä kyse ole palkasta, vaan raameista arvostuksesta, haasteesta ja palkitsevuudesta. Työ- ja vapaa-aika on voitava sovittaa yhteen mahdollisimman hyvin. Terveet elämänarvot ja itsestään henkisesti sekä fyysisesti huolehtiminen  ovat päivän sana.

Terve sielu terveessä ruumiissa on vanha sanonta, mutta vanhatkin asiat pääsevät välillä unohtumaan. Viimeaikaisten uutisointien joukossa moni varmasti muistaa esityksen siitä, että ensimmäinen sairaslomapäivä olisi palkaton. Ehdotuksen tavoitteena on vähentää sairaslomapäivien määriä. Kuulostaa kepiltä, mutta missä porkkana? Harva ilmeisesti miettii, että ongelma ei välttämättä ole poissaoloissa, vaan siinä miksi poissa ollaan. Esimerkkinä vastakkaisesta ajattelusta oli ilo kuulla valtuutettujen koulutuspäivänä, miten Rauman kaupunki on tehnyt tällä saralla loistavaa työtä kääntäen sairaspäivät laskuun muun muassa sisällyttämällä fysioterapian osaksi työterveydenhuoltoa.

Yritykset elävät työntekijöistään, motivoitunut ja terve työntekijä on tehokas työntekijä.  Sairaslomapäivät ovat työnantajalle kalliita. Terve työntekijä myös jaksaa pidempään. Raha ei tunnu enää ratkaisevan kaikkea, ajat muuttuvat, arvot muuttuvat – ehkä keskustelunkin työmarkkinoilla tulisi muuttua?
Suuresta muutoksesta ei luulisi olevan kysymys, eikö yhteisöllisyys ole ollut osa yhteiskuntaamme ennenkin? Suomalainen on aina halunnut olla ylpeä työstään, miksei siihen kannattaisi antaa jatkossakin mahdollisuus? Sukupolvien välisiä näkemyseroja on aina ollut ja tulee olemaan. En voi kuitenkaan olla pohtimatta, olemmeko tilanteessa, jossa sekä työntekijät että työnantajat voisivat hyötyä muutoksesta, mutta arvomaailman erot estävät meitä löytämästä oikeanlaista keskusteluyhteyttä…