Napinpainallus sisäistä turvallisuutta vastaan

Suurempaa ja suurempaa, kevyempää ja kevyempää – tämä tuntuu olevan päivän trendi.

Valtion yksiköt toisensa jälkeen lakkaavat olemasta kun toimintoja yhdistellään.
Ministerit ja edustajat kiirehtivät mediassa kertomaan, miten huolissaan he asioista ovat ja miten tärkeää palveluiden turvaaminen on – varsinkin kun ovat juuri itse olleet päättämässä nykyisestä ”kehitys” suunnasta.
Enpä ole kuullut kenenkään mainitsevan, ettei joku tehdyistä uudistuksista olisikaan onnistunut. Vasta hiljan saimme lukea miten pelastustoimen alueellistaminen paransi palvelutasoa. Uudistuksen toteutumista olivat yllättäen kiitelleet kaupunkimaisten kuntien pelastusjohtajat, kun taas haja-asutusalueiden pelastusjohtajien mielipiteet olivat kriittisiä. Kriittisten mielipiteiden osalta todettiin kuitenkin, etteivät tilastotiedot tule kyseisiä (kriittisiä) näkemyksiä.

Edellisestä toteamuksesta tuli vääjäämättä mieleen meneillään oleva poliisin hallintorakenneuudistus eli pora, sarjassaan jo kolmas sellainen.

Suunnitelma tässäkin on jälleen kerran keventää hallintoa ja turvata kentällä työskentelevien poliisien määrä. Idea on siis sama kuin kahdessa aikaisemmassakin uudistuksessa.
No… Näiden uudistusten seurauksena esimerkiksi viikonloppuiltojen poliisipartioiden määrä on tippunut Rauman poliisiaseman alueella käytännössä puoleen aikaisemmasta – välillä alle. Rikostutkijoiden määrä on laskenut huomattavasti.
Erityistoiminnat on keskitetty pääpoliisiasemalle. Lupakanslian tilaa voi jokainen arvioida vaikka passia haettaessa.
Sanonnan mukaan suuret syövät pienet, mutta mitä sanovat tilastot – no se riippuu taas tilastosta… Toiset tilastot sanovat, että asiat ovat ennen olleet liian hyvin. Toiset taas sanovat, että asiat ovat parantuneet. Ainakin poliisin tilastojen ongelma tuntuu olevan se, että tilastot, tai niiden tulkinta, ovat liian yksipuolisia. Jos jostain rikoksesta ei ole kirjattu yhtään ilmoitusta ei kyseistä rikollisuutta paikkakunnalla ole – siis tilastojen mukaan…
Ministerikin rauhoitteli kansalaisia sanoessaan, että kaikki pora:n säästöillä saadut varat sijoitetaan uusien poliisien palkkaamiseen. Ristiriitaista tosin on se, että poliisihallituksen laskelmien mukaan säästöjen budjettivajaus on sitä luokkaa, etteivät rahat riitä vanhojenkaan palkkoihin.

Poliisi ei toki ole uudistustensa kanssa yksin, myös muualla puuhataan vastaavaa. Esimerkiksi tuomioistuin- ja hätäkeskusuudistus ovat jo hyvässä vauhdissa.
Hätäkeskuspäivystäjän paikallistuntemus alkaa olla kadonnutta kansanperintöä. Puhelujonot ovat hädässä olevalle karua todellisuutta ja moni on varmaan kuullut radiomainokset, joissa neuvotaan, että soittaa pitää vasta kun on oikeasti hätä. Toivottavasti mallia ei sentään oteta yritysmaailmasta eikä tulevaisuudessa puheluun vastata ostopalveluna jossain veroparatiisissa.

Saatan kuulostaa skeptiseltä, mutta epäilyksiä ruokkii se, että uudistukset annetaan kerta toisensa jälkeen pääosin hallinnon itsensä tehtäväksi – siis sen saman hallinnon, jota keventää pitäisi. Kuka minä olen sellaista työtä arvostelemaan, mutta harva kai sahaisi oksaa, jolla itse istuu – mietinpähän vaan… Lieneekö myös niin, että samaiset jäljellejäävät hallinnot tekevät myös arvioinnin itse tekemänsä uudistuksen onnistumisesta?

Tiedän, että ajat ovat huonot ja kehitystä on tapahduttava, mutta miksi sanasta kehitys on tullut synonyymi vähennyksille. Mielestäni sisäisestä turvallisuudesta karsiminen on kuin pelaisi kansalaisilla venäläistä rulettia…