Mitä lupaat, ehdokas?

Etenkin näin vaalien aikaan tuntuvat poliitikot olevan yhteiskunnan heikoimmista, kuten vanhuksista, sairaista ja vammaisista, erityisen huolissaan. Hoidon ja tarjottavien palveluiden taso on riittämätöntä ja parannettavaa olisi. Kyllä, tästä olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta äänestäjän kannattaa miettiä myös miksi tilanne on tällaiseksi päässyt.
Valitettavasti poliittinen päätöksenteko on aikain saatossa noudattanut linjaa, jossa on ajettu ensisijaisesti niiden etuja, jotka saavat äänensä parhaiten kuuluville. Yhteiskunnan heikompiosaiset, vaikka huomattavan suuri joukko ovatkin, eivät tähän joukkoon lukeudu – esimerkiksi vanhukset kun eivät ”barrikadeille” pysty nousemaan tai ”someraivoa” nostamaan.

Monet poliitikot jakavatkin mielellään puheissaan rahaa jota ei oikeasti ole ja kun koittaa totuuden hetki, jolloin varat budjetista pitäisi osoittaa, niin lopputulos on se karu todellisuus jossa nämä, jotka eivät ääntään kuuluville saa, elävät. Esimerkiksi järjestöavustukset, joiden varassa moni yhteiskunnan kannalta olennaisen tärkeä tukipalvelu lepää, päätyvät usein leikkauslistojen kärkisijoille.

Paljon huudellaan yhteiskunnan arvoista ja oikeudenmukaisuudesta – yhteiskunnassa, joka on valmis joukoittain marssimaan vaikkapa avioliitto-oikeuksien tai iloisemman nettikirjoittelun puolesta, mutta jättää kaikessa hiljaisuudessa vanhuksensa makaamaan sänkyihinsä oman onnensa nojaan, eikä järjestä riittäviä avun resursseja ajaen nykyisetkin loppuun.

Tiukan taloustilanteen aikana korostuu se, että kaikella on hintansa. Kaikkeen ei ole varaa eikä kaikkea voi saada ja jostain myös ajoittain luovuttava – silloin tulee punnittavaksi, ketkä etusijalle asetamme. Me kaikki vanhenemme, me kaikki voimme sairastua koska tahansa, viimeistään silloin menevät elämänarvot uusiksi. Näihin asioihin vaikuttavia päätöksiä tehdään kunnissa paitsi sote-uudistusta ennen, myös sen jälkeen.

Maailma on suuri, Rauma on pieni – luvataanhan pitää omista huolta.

-Jami Toivonen-
Kirjoitus julkaistu sanomalehti Länsi-Suomessa 2.4.2017

Valtuustoaloite Rauman kaupungin hankintastrategian uudistamiseksi

Rauman kaupungin voimassaoleva hankintastrategia on hyväksytty valtuuston toimesta vuonna 2006 ja se pohjautuu vuonna 2003 valmistuneeseen selvitykseen sekä kaupungin vuoden 2012 visioon ja strategiaan. Vuoden 2017 alusta on voimaan kuitenkin astunut uusi hankintalaki ja lisäksi vuonna 2016 astuivat voimaan EU:n uudet hankintadirektiivit.

Uusi hankintalaki puuttuu siihen, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä tulee olla tasavertainen mahdollisuus osallistua kunnan tarjouskilpailuihin. Tämä on mahdollista esim. pilkkomalla suuret julkiset hankinnat osiin. Pelkän hinnan sijaan on tarkasteltava laatua, työllistämisvaikutuksia, kotimaisuutta ja paikallisuutta. Kokonaisvaltainen urakoiden, hankkeiden ja investointien läpikäynti tuottaa kestäviä taloudellisia, sosiaalisia ja esimerkiksi ympäristöllisiä vaikutuksia ja tukee lähialueita. Kotimaisuuden pitää jatkossa olla aina tavoitteena.

Uusi hankintalaki antaa myös uusia mahdollisuuksia. Kun hankitaan tavaroita tai palveluita, samalla voimme linjata haluavamme työllisyysvaikutuksia ja tällöin säästämme huomattavasti, kun pitkäaikaistyöttömät pääsevät takaisin työelämään. Työllistämisehtoa voidaan käyttää suorana kriteerinä niin, että hanke tarjoaa työtä paikallisille pitkäaikaistyöttömille, iäkkäille, nuorille tai kehitysvammaisille. Yrityksille tämä voisi tarjota merkittäviä sosiaalisen vastuun brändietuja.

Kunnan ruokaloissa tarjoillaan huomattava määrä ruoka-annoksia joka päivä. Jos kunnan hankinnoissa painotetaan lähiruokaa ja paikallisia tuotteita sekä kestävää tuotantoa, seuraukset ovat merkittäviä, niin työllisyydessä, ruokaturvallisuudessa, huoltovarmuudessa kuin myös asenteissa. Tarjouspyynnöissä tulisi ottaa huomioon, että kotimaiset säännökset asettavat tuotteille korkeampia vaatimuksia kuin muissa EU-maissa keskimäärin (suomalainen ruuantuotanto on vapaa salmonellasta, sioilla on hännät ja antibiootteja käytetään tuotantoeläinten lääkinnässä vain sairauksiin – toisin kuin yleisesti Keski-Euroopassa). Myös hankintojen kokonaistaloudellisuuden arviointiperusteina voivat olla esim. laatu, toimitusaika, tuoreus, pakkauksen ominaisuudet, elinkaarikustannukset ja hankinnan aiheuttamat ympäristövaikutukset. Jotta saisimme lähituotteet mukaan tarjouskilpailuun on elintarvikehankintakäytäntöjä kehitettävä ja em. laatuominaisuudet määriteltävä suomalaisen ruoantuotannon lainsäädännön mukaiseksi.

Vaikka erilaiset kriteerit saattavat joissain tapauksissa aiheuttaa lisäkustannuksia, voi kokonaisuus silti säilyä kustannustehokkaimpana vaihtoehtona, kun huomioidaan syntyneet säästöt muilla sektoreilla.

Näin ollen esitetään, että Rauman kaupungille laaditaan uusi hankintastrategia, ja että se painottaisi (uuden hankintalain puitteissa) kotimaisuutta, paikallisuutta sekä työllistävyyttä – mm. edellä aloitteessa kirjatun tekstin mukaisesti.

Raumalla 13.3.2017
Jami Toivonen
Rauman Perussuomalaisten valtuustoryhmä

Muutosesitykseni vuoden 2017 talousarvioon ja taloussuunnitelmaehdotukseen vuosille 2017-2019.

Esitykseni pohjautui kaupunginjohtajan kaupunginhallituksessa poisvetämään kompromissiehdotukseen, joka vedettiin takaisin, koska se ei kelvannut sosiaalidemokraateille tai vasemmistoliitolle. Perussuomalaiset, kuten varmasti muutkin poliittiset ryhmät, olisivat kuitenkin halunneet nähdä kompromissiratkaisun syntyvän ”kaikki tai ei mitään” -vaihtoehtojen sijasta.

Esitykseni kuuluu: ”Sosiaali- ja terveyslautakunnan suunniteltu asiakasmaksujen 600.000 euron hinnankorotus puolitetaan, eli maksuja korotetaan 300.000 eurolla siten, että lautakunta päättää korotuksen kohdentamisesta ja talousarviota tasapainotetaan vastaavasti kiinteistöveron tuloarviota nostamalla, 300.000 eurolla, milloin tulos pysyy suunnitellun mukaisena.”

Kompromissin myötä maksuja ei tarvitse korottaa kautta linjan, vaan sosiaali- ja terveyslautakunta voi kohdistaa maksukorotukset koskemaan sellaisia maksuja, joiden vaikutus pienituloisiin palveluiden käyttäjiin on mahdollisimman vähäinen.
Maksuista saatavilla lisätuloilla voidaan paikata sosiaali- ja terveyslautakunnan budjetin alijäämä, jolloin lautakunta ei joudu etsimään enää säästökeinoja toimintojensa karsimisesta ja näin säästytään mahdollisilta osastojen lakkauttamisilta tai muilta vastaavilta keinoilta, joihin muutoin saatettaisiin päätyä.
Kukaan ei tietenkään ole iloinen siitä, että asiakasmaksuja joudutaan korottamaan, mutta tämä on sosiaali- ja terveyslautakunnan taloustilanteessa välttämätöntä budjettivajeen takia. Käytännössä joudumme tekemään intressivertailun maksukorotusten ja ylipäätään sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjille suunnattujen palveluiden välillä, sillä jos ei varoja ole, niin jostain on karsittava ja silloin kärsisivät kaikki vielä enemmän.
Kuudensadantuhannen vajaus sosiaali- ja terveyspalveluissa on melkoinen potti säästettäväksi – jos näitä varoja ei jostain löydy, on jälki todella rumaa.
Päättäjien työn on oltava sikälikin vastuullista, että mikäli varoja ei osoitettaisi, niin käytännössä ongelma sysättäisiin vaalien yli seuraavan valtuuston ongelmaksi, joka joutuisi pakon edessä, nykyisen valtuuston saamattomuuden takia, säästökohteet keksimään.

 

Ryhmäpuheenvuoroni kaupunginvaltuuston kokouksessa 28.11.2016.

Rauman kaupungin talousarvio- ja taloussuunnitelmaa 2017-2019 kuvataan suunnitelmassa sanalla muutos.money
Sana on kieltämättä kuvaava, mutta kaikkien näiden sopeutusten keskellä voitaisiin puhua myös selviytysmistarinasta.
Emme ole tilanteessa jossa olisimme voineet, tai voisimme nytkään, pohtia lisäyksiä vaan energiamme on kulunut sen selvittämiseksi, mitä voisimme tehdä paremmin, tai tehokkaammin, tai ylipäätään toisin, jotta voisimme nykyisen palvelutasomme säilyttää.
Markka-ajan henkeen voisi todeta, että pennin venyttäminen on tullut tämänkin vuoden aikana tutuksi.
Kuntalaisen näkökulmastakaan ei herkkua ole kaupungin taholta ollut tarjolla, sillä lihavien vuosiemme jälkeen jäljelle on jäänyt enää vain välttämätön, josta olemme yrittäneet kaikin tavoin pitää kiinni.

Tämäkään vuosi ei ole ollut helppo, eivätkä ole olleet sen aikana tehdyt päätöksetkään. Rajallisten varojen myötä on jouduttu tekemään ikäviäkin intressivertailuja – lisäykset yhtäälle, ovat pois toisaalta.
Niiden päätösten takana on kuitenkin ollut tavoite ja pyrkimys noususuhdanteiseen tulevaisuuteen ja sitä kautta kaikkien kuntalaisten parempaan arkeen sekä heistä huolehtimiseen. Vain aika näyttää, ovatko tehdyt päätökset olleet oikeita.

Näihin ikäviin päätöksiin on kuulunut myös se, että tavoitellessamme talouden tasapainoa ja välttämättömimpien palveluiden ylläpitämistä, olemme selviytymistarinassamme joutuneet käymään myös työntekijöidemme kukkarolla.
Rauman Perussuomalaisten valtuustoryhmä haluaakin kiittää Rauman kaupungin työntekijöitä, sillä kaupungin talouden tasapainotukseen osallistuminen tilanteessa, jossa talousahdinko näkyy muutoinkin monen työntekijäperheen käytännön arjessa, on asia, johon ei pidä suhtautua kevyesti vaan todellakin suurella sekä nöyrällä kiitoksella, jonka he ansaitsevat.

Tehdyt sopeutukset ovat koetelleet työntekijöidemme muutoinkin. Kun yritetään suoritua samoista töistä vähemmällä henkilökunnalla, vaikka asioita uudella tavalla tekisimmekin, on ymmärrettävää, että jaksaminen voi olla koetuksella. Myös uudistuksiin sopeutuminen ottaa aikansa niin työntekijöitä kuin kuntalaisiltakin. Tästä syystä haluamme kiittää myös kuntalaisia, joilla on riittänyt ymmärrystä parhaansa vaikeassa tilanteessa tekevää henkilökuntaamme kohtaan.

Kiitos!

Pakolaisten kotoutumisen haasteet

Selvää on, että maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksiin ei liity pelkästään ongelmia, mutta se ei Refugeessuinkaan tarkoista sitä, etteikö niitä olisi olemassa.

Panu ja Elina Helamaan mielipidekirjoituksessa (L-S 30.9.2015) todetaan, että tänne kotoutuvat uudet ihmiset parantavat Suomen mahdollisuutta uudistua. Heidän huomioonsa liittyy kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ongelma; on yleisesti tiedossa, ettei Suomi pysty tällä hetkellä suoriutuman edes tähän mennessä maahan saapuneiden kotouttamisesta. Asian on viimeisimpänä nostanut esille kuntaliitto, jonka mukaan järjestelmämme ei toimi muutaman tuhannenkaan kotoutettavan osalta, ja nyt olisi lyhyen ajan sisällä tulossa vähintään moninkertainen määrä lisää.

Kotouttamisesta vastaavat lain mukaan kunnat. Onnistuneella kotoutumisella on kolme keskeistä perustekijää jotka ovat kieli, työ ja asunto. Mutta onko meillä riittävästi vapaita asuntoja tällaisille ihmismäärille? Entä mistä työtä, kun työttömiä on jo valmiiksi 250 tuhatta ja työttömyyden kustannukset useita miljardeja?
Lisäksi kunnat vastaavat kielellisestä koulutuksesta ja peruspalveluista, jotka epäilemättä järjestyvät, mutta entäs näiden rahoitus? Kuntaliitto onkin jo pitkään pyrkinyt tuomaan esille sitä, etteivät valtion kunnille maksamat korvaukset vastaa ollenkaan todellisia kustannuksia. Sitä paitsi näitäkin korvauksia maksetaan kunnille vain määräajan, minkä sisällä kotoutumisen toivotaan onnistuvan, jonka jälkeen kustannusvastuu siirtyy kunnille.
Eräissä yhteyksissä asiaa on esitetty positiivisessa valossa todeten, että kriisi tuo voittoja kiinteistösijoittajille ja kauppiaille sekä työpaikkoja kuntiin. Tämä on vähän kuin väittäisi kansantalouden toimivan niin, että myisimme samaa kahvikuppia keskenään toisillemme. Kyse on kuitenkin vain eräänlaisesta tulonsiirrosta ja koska näitä rahojahan ei ole budjetoitu tähän tarkoitukseen, niin silloin ne on otettava muualta, jolloin rahat ovat jostain toisesta pois.

Kuten Vainiokin kirjoituksessaan (L-S 28.9.2015) totesi, monet kunnat kärvistelevät alijäämäisten tilinpäätösten kanssa. Kaupungit, kuten Raumakin, joutuu taloutensa tasapainottamiseksi lähivuosina tekemään entistä huomattavampia sopeutustoimenpiteitä, mikä tulee väistämättä vaikuttamaan palvelutasoon, -tuotantoon, työpaikkoihin jne. Oleellista on muistaa, että palveluiden karsiminen puolestaan koskettaa raskaimmin niitä, jotka eniten yhteiskunnan palveluja tarvitsevat eli vanhukset, sairaat ja vammaiset.
Koska kyseessä on ennen muuta poliittinen päätös, olisikin tällaisen tilanteen edessä äänestäjiä kohtaan oikein, jos nykyjärjestelmän puolesta liputtavat ja pakolaisten kuntapaikkojen lisäämistä kannattavat poliitikot, niin valtio- kuin kuntatasolla, kertoisivat avoimesti, että miten he aikovat asiaan liittyvien kustannusten rahoituksen järjestää?
Vaikka rahasta puhuminen voikin tuntua kylmältä, niin kaikella on kuitenkin hintansa. Kukin valtio on kuitenkin ensisijaisesti vastuussa omista kansalaisistaan. Jopa sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä totesi taannoin, järjestelmämme ei kestä tällaisia kustannuksia. Autettava on, mutta kukin omien kykyjensä rajoissa.

Pakolaiskriisi on ennen kaikkea seurausta siitä, että länsimaat ovat haluttomia tunkemaan lusikkansa turvapaikanhakijoiden lähtömaan soppaan.
Mikäli lähtömaiden ongelmia ei ratkaista, turvapaikanhakijoiden ja välillisten ongelmien määrä vain kasvaa entisestään. Valtioiden keskittyessä lähinnä ihmisvirtojen ohjaamiseen ja sijoittamiseen, ne ikään kuin luovat markkinat ihmiskauppaa harjoittaville rikollisille organisaatioille, jotka nyt vallitsevasta tilanteesta eniten hyötyvät. Seurausten vähättelyn ja keskinäisen nahistelun sijaan meidänkin tulisi kiinnittää huomiomme itse ongelman ratkaisuun. Suomea arvostetaan maailmalla suuresti sekä rauhanneuvottelijana, että rauhanturvaajana. Nyt jos koskaan meillä olisi ainutlaatuinen mahdollisuus näyttää esimerkkiä ja auttaa miljoonia ihmisiä keskittämällä vähäiset voimavaramme siihen, missä olemme parhaita.

Mielipidekirjoitus julkaistu sanomalehti Länsi-Suomessa 2.5.2015. Lehdessä ollutta versiota oli palstatilasyistä lyhennetty hieman alkuperäisestä.

Vastaukseni sanomalehti Länsi-Suomen kyselyyn kiintiöpakolaisten määrän lisäämisestä Raumalla.

Countries_by_immigrant_population2Sanomalehti Länsi-Suomi tiedustelee sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä kaupunginhallituksen jäseniltä:

Helmikuussa 2014 Rauman kaupunginhallitus teki päätöksen vastaanottaa 20 kiintiöpakolaista.

1.) Onko tämä mielestäsi riittävä määrä vai tulisiko Rauman mielestäsi ottaa lisää kiintiöpakolaisia?
Tässä talouden ja työttömyyden tilanteessa en näe syytä avata keskustelua Rauman kiintiöpakolaismäärän riittävyydestä ja sikäli tämän hetken määrää on pidettävä riittävänä.

2.) Perustelut kyllä/ei vastauksellesi? Eli miksi pitäisi/miksi ei pitäisi tarjota enempää kuntapaikkoja?
Kun kyse on kuitenkin kiintiöpakolaisista, eli henkilöistä joilla on jo YK:n myöntämä pakolaisasema, korostuu päätöksenteossa se, että asiaa tulee tarkastella faktapohjaisesti ilman poliittisten irtopisteinen keräilyä. Rauma on viimeisten vuosien aikana joutunut rajuun työllisyyden ja talouden muutokseen, jollaisessa emme ole aikaisemmin olleet, ja jonka johdosta olemme äkillisen rakennemuutoksen alue. Sosiaali- ja terveystoimen menot kasvavat alati ja tälläkin hetkellä näyttää selvältä, että lautakunta ylittää budjettinsa merkittävistä sopeutustoimista huolimatta.
Kuntaliiton mukaan valtion pakolaisten vastaanottamisesta maksamat korvaukset eivät vastaa todellista kustannustasoa. Kuntaliitto pitää myös kiintiöpakolaisten vastaanottoa kunnille erittäin haastavana. Kunnan peruspalveluiden tulee kuitenkin olla pääsääntöisesti samat kantaväestölle ja maahanmuuttajille eikä kumpaakaan saa asettaa eriarvoiseen asemaan. Näillä muodoin on Rauman kaupungin kyky vastaanottaa kiintiöpakolaisia asetettava tällä hetkellä vähintäänkin kyseenalaiseksi.

3.) Vapaa sana, mitä mietteitä suomalaisittain siitä, että maahan tulevien pakolaisten määrän ennustetaan nousevan ensimmäistä kertaa yli 90-luvun huipun?
(Vuonna 1993 Suomeen tuli 3 689 pakolaista, tänä vuonna jo 5 300 ihmistä on hakenut turvapaikkaa Suomesta).
Maailmalla liikkuu enemmän turvapaikanhakijoita kuin tiettävästi koskaan aikaisemmin. Valitettavasti keskustelua käydään vain turvapaikanhakijoiden määrästä, liikkumisesta ja sijoittamisesta – ei siitä, miksi he ovat kotinsa joutuneet jättämään ja miten asiat saataisiin kuntoon heidän lähtömaassaan. Mikäli tähän kysymykseen ei saada vastausta, turvapaikanhakijoiden ja välillisten ongelmien määrä vain kasvaa entisestään. Valtioiden keskittyessä lähinnä ihmisvirtojen ohjaamiseen, ne ikään kuin luovat markkinat ihmiskauppaa harjoittaville rikollisille organisaatioille, jotka nyt vallitsevasta tilanteesta eniten hyötyvät. Ihmiskauppa on jo eräiden arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti jopa huumekauppaa suurempi bisnes.
Vaikka julkisuudessa asia on ajoittain saatu toiselta näyttämään, ei kyse ole siitä, etteivätkö kaikki olisi valmiita auttamaan. Apua on voitava antaa, kukin tietenkin kykyjensä rajoissa, mutta sen on oltava oikein kohdennettua. Vain oireiden hoitamisen sijaan, meidän tulisi ensisijaisesti pyrkiä löytämään ratkaisu itse ongelmien aiheuttajaan.

— Raumalla 25.8.2015 —

Länsi-Suomen asiasta kirjoittamassa artikkelissa näkemys tosiasiallisten kustannusten suuruudesta ilmoitettiin omakseni, mutta kuten edellä olevasta vastauksestani käy ilmi, on ongelma kuntaliiton esille tuoma eikä suinkaan mikään oma laskelmani.
Täsmennettäköön vielä sitä, mitä olen tarkoittanut kohdan 2 kysymyksessä, korostaessani nimenomaan kiintiöpakolaisen asemaa kyselyn kohteena:
Kiintiöpakolaiset ovat yleensä juuri kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia – naisia, lapsia ja perheitä (www.migri..fi/turvapaikka_suomesta/kiintiopakolaiset).
Siksi sillä, millaiseen ympäristöön ja ilmapiiriin heidät tuodaan, on oleellinen merkitys.
Rauman kaupungin talouden tasapainottamiseksi joudutaan lähivuosina tekemään entistä huomattavampia sopeutustoimenpiteitä, mikä tulee väistämättä vaikuttamaan palvelutasoon, palvelutuontantoon, työpaikkoihin jne. Nämä toimenpiteet tulevat koskettamaan monen kuntalaisen arkea, eniten tietysti heikoimpien, koska he myös eniten kunnan palveluita tarvitsevat.
Mikäli tällaisten sopeutustoimien aikana Rauman TULISI ottaa (niinkuin L-S:n kysymyksessä kysyttiin) lisää kiintiöpakolaisia, saattaisi tämä aiheuttaa ja lisätä vastakkainasettelua kantaväeston ja maahanmuuttajien välille. Resurssien lisäykset yhtäälle tarkoittavat kuitenkin lopulta karsintoja toisaalle, joka tällöin tavallaan sotii myös yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan, minkä kuntaliittokin on tuonut kannoissaan esille. Vastakkainasettelu voi puolestaan johtaa esimerkiksi huonompaan kotoutumiseen, integraatioon ja työllistymiseen, mikä ei olisi kenenkään etu.
Tästä syystä olisi parempi, että vastaanottopäätökset tehtäisiin vapaaehtoisuuspohjalta ja mikäli tiedustelu kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta tulee, olisi kaikkien edun mukaista jos voisimme tuolloin keskustella avoimesti sekä realistisesti määristä, ajankohdista, vastaanottokyvystä ja muista asioista ilman ehdottomuuksia, jollaiseen L-S:n kysymyksessä viitattiin.