Kannatuspuheenvuoroni puheterapeutin toimen lisäyksen puolesta

Valtuustoryhmämme jäsen Pasi Mäenranta esitti 8.12.2014 valtuustokokouksessa, vuoden 2015 virkapakettia käsiteltäessä, että pakettiin lisättäisiin siitä kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen poistama puheterapeutin toimi.

Koska olen jo sosiaali- ja terveyslautakunnassa puhunut voimakkaasti toimen lisäyksen puolesta, kannatin luonnollisesti myös valtuustossa tehtyä esitystä, jonka jälkeen pidin seuraavankaltaisen puheenvuoron:

Tiedostan kyllä, että ihmisten pitää olla myös omatoimisia asioidensa korjaamisen suhteen, speech-bubblesmutta mikä tässä oikeasti onkaan ongelmasta ilmoittavien työntekijöiden arvo, tai virkamiesten arvo, tai lautakunnan arvo – saati tarkastuslautakunnan arvo, joka on asiasta lukuisia kertoja huomauttanut eikä sitä ole vieläkään kuntoon saatettu?
Ennen kaikkea tulisi tässä kysyä, mikä onkaan puheterapian vajauksesta kärsivien perheiden ja ihmisten arvo?
Kun tämä asia on nyt jo monesti vuosien ajan tuotu esille, niin millaisen kuvan se antaakan meistä valtuutetuista, jos me emme edes tällaista asiaa saa hoidettua?
Virkamiesjohto on nyt tehnyt järjestelyillään ansiokkaan esityksen, jolla toimen kustannukset saataisiin katettua normaalia edullisemmin – käytännössä summalla, jota soten kokoisessa budjetissa voinee luonnehtia lähinnä pyöristysvirheeksi.
Koska kyseinen asia on jo niin monta kertaa ollut esillä, varmaan jokaisen valtuustoryhmän toimesta, alkaa jo olla jonkin asteinen häpeäpilkku, ettei sitä ole kuntoon saatettu.
Luulisi olevan olemassa vallitseva yhteinen käsitys ja tietoisuus siitä, että kyseessä on kuitenkin todellinen ongelma, jonka ovat lähes kaikki tahot esille ottaneet ja johon tarkastuslautakuntakin on lukuisia kertoja puuttunut.
Koska kyseessä on kuitenkin kokonaisuutta tarkasteltaessa näinkin pieni asia, niin eiköhän pistetä porukalla asia kerrasta kuntoon, jotta päästään päiväjärjestyksessä eteenpäin…

Esitys hyväksyttiin äänestyksen jälkeen ja puheterapeutin toimi lisättiin vuoden 2015 virkapakettiin.

Ehdotus kaupungin tonttirakentamisen pysäyttämisestä toistaiseksi

Kaupunginvaltuuston 8.12.2014 kokouksessa, käsiteltäessä teknisen lautakunnan under-constructioninvestointisuunnitelmaa vuodelle 2015, allekirjoittanut sekä Rauman Perussuomalaisten valtuustoryhmä esittivät, että vallitsevassa taloustilanteessa Tuomoniemi-Uusilahti täydennystonttirakentamista (kustannuspaikka 738011) ei toteuteta taloussuunnitelmavuosina 2015-2017. Tällä tavoin säästettäisiin 230 tuhatta euroa teknisen lautakunnan investointimäärärahoja sekä 90 tuhatta euroa vesi- ja viemäriliikelaitoksen investointimäärärahoja.

Perusteena esitykselle oli , että kaupungilla on tällä esityksen tekohetkellä vapaana yhteensä 104 tonttia, jonka lisäksi vuonna 2015 valmistuvassa Unaja-Voiluoto-Anttila –osayleiskaavassa uusia rakennuspaikkoja osoitetaan kymmenittäin. Kaupungilla ei ole siis tarjonnan puolesta pikaista tarvetta useiden lisätonttien rakentamiseen – etenkään kun pohjoisten alueiden kouluverkko on jo valmiiksi ylikuormitettu.
Uudisrakentaminen on hidastunut, kiinteistö ja mittaustoimen arvion mukaan vuonna 2015 luovutetaan vain 10 kappaletta pientalotontteja, vaikka rakennussuunnitelmissa niitä on 30, eikä yhteiskunnallinen tilanne muutenkaan mitään rakennusbuumia enteile – ainakaan sellaista, johon Rauma ei tonttitarjonnallaan pystyisi vastaamaan.
Samalla kun rakennuslupien määrä laskee, on kuitenkin Haja-asutusalueilla sijaitsevien tonttien kysyntä kasvanut ja suunnittelutarveratkaisuiden määrä lisääntynyt.
On myös huomioitava, että Vakka- ja Varsinais-Suomen suuntaan kasvava työpaikkaliikenne edellyttää, että kaupungin eteläisten alueiden tonttitarjontaa tulisi lisätä.
Esitettyjen toimenpiteiden myötä kaupungin yhteiskuntarakenne tasapainottuisi ja välttyisimme tätä kautta tapahtuvalla kouluverkon paineen tasapainottamisella huomattavilta tulevaisuuden lisäinvestoineilta.
Samalla vesi- ja viemäriliikelaitoksen talous tasapainottuisi 90 tuhannella eurolla, joka vähentäisi tarvetta kaupunkilaisten vesimaksujen korotuksiin.

Lisäksi esitimme, että teknisen lautakunnan vapautuneita varoja voitaisiin tarvittaessa ohjata maanhankintaan kaupungin etelänpuoleisilta alueilta.

Esitys hylättiin.

Koulu ei ole vain ”koulu”

Koulun merkitys ympäröivälle alueelleen on kuin sinne vievällä tiellä. Mikäli puitteet eivät ole Luokkakunnossa, on asialla välitön vaikutus alueen elinvoimaisuuden edellytyksiin. Monet koulut palvelevat alueensa asukkaita koulupäivän jälkeenkin, niin urheilun merkeissä kuin kokoontumispaikkoina.
Uusien omakotitalojen rakentajista enemmistön muodostavat lapsiperheet tai perheenlisäystä suunnittelevat. Koulu onkin eräänlainen alueensa veturi, sillä juuri koulun läheisyys ja koulutien turvallisuus on monelle rakennuspaikkaansa valitsevalle merkittävä tekijä. Näin kouluverkkopäätökset vaikuttavat myös yhteiskuntarakenteeseen. Koulujen lopettaminen tarkoittaisi väistämättä myös suurempia luokkakokoja, jonka vaikutukset oppimisen tasoon, ja esimerkiksi koulukiusaamisen lisääntymiseen, voi jokainen itse päätellä.

Monesti tuntuukin, että asioita tarkastellaan liian yksipuolisesti ja ratkaisuiden kokonaisvaikutukset jäävät selvittämättä. Yhden tahon säästöt kun voivat helposti nostaa muiden kustannuksia. Tätä taustaa vasten tuntuukin erikoiselta, että kaupunki laajentuu jääräpäisesti juuri pohjoisen suuntaan huolimatta siitä, että kaikille ei ole osoittaa alueelta koulupaikkaa. Samaan aikaan, kun kyseinen ongelma huutaa ratkaisuaan, on kaupungin eteläisellä alueella tekeillä uusi osayleiskaava, minkä on tarkoitus valmistua ensi vuonna ja mahdollistaa kymmeniä uusia rakennuspaikkoja. Koulujen lakkauttaminen tässä tilanteessa olisikin kaiken logiikan vastaista – etenkin kun otetaan huomioon myös se, että samalla kun rakennuslupien määrä on ollut laskussa, on poikkeamislupien ja suunnittelutarveratkaisuiden määrä puolestaan kasvanut. Tästä voi päätellä, että monet pitävät haja-asutusalueelle rakentamista, tiivistä ja tarkoin ennalta määrättyä, taajamarakentamista houkuttelevampana vaihtoehtona. Ollakseen houkutteleva kaupunki, on Raumalla tähänkin kysyntään vastattava.

Ovatko palvelut olemassa ihmistä varten vai ovatko ihmiset palvelua varten? Päätöksenteossa on lopulta kyse arvovalinnoista. On totta, ettei kaikkia asioita voida saattaa kerralla kuntoon, mutta tässä tilanteessa on syytä varoa tekemästä päätöksiä, joita ei voi enää peruuttaa. En haluaisi uskoa yhteiskuntamme muuttuneen niin pinnalliseksi, että esimerkiksi ulkoiset asiat olisivat lasten turvallista koulutietä tärkeämpiä. Jos yhden hallintokunnan säästövelvoitteet ovat vaarassa vaikuttaa niinkin tärkeään asiaan kuin kouluverkkoon, olisiko syytä harkita säästöjen kohdentamista toisaalle?

Maksavatko kuntaliitoksen lapset vanhempiensa synneistä?

Sanotaan se nyt ensin suoraan. Tunnustan, että suhtaudun itsekin skeptisesti kuntaliitoksiin jaSuunnitteluvelvollisuus_eräillä_kaupunkiseuduilla mielestäni pakkoliitoksia on vältettävä viimeiseen asti, sillä pakolla tehden saadaan harvoin hyvää aikaan.

Suuruus ei ole itseisarvo, siitä voi olla sekä haittaa että hyötyä. Ainoa pakollinen asia tässä kohtaa ovat neuvottelut.

Vastaus kysymykseen siitä, kannattaako kuntaliitos, on periaatteessa varsin yksinkertainen. Mikäli liitoksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, ei se silloin kannata ja päinvastoin. Yhteiset neuvottelut lienevät kuitenkin se paras paikka näiden etujen punnitsemiseen.

Kuntarajojen olemassaolon tarkoitus voitaneen nykyisellään yksinkertaistaa ajatukseen, että tietyllä maantieteellisellä alueella on omat intressinsä ja uskotaan, että näistä pystytään huolehtimaan parhaiten alueellisen itsenäisyyden myötä.

Jos näitä rajoja halutaan muuttaa, on myös alueen asukkaiden tarpeista pidettävä huolta. Suurin huoli kuntaliitoksissa koskee varmasti peruspalveluita, mutta huoli on yhteinen; kouluverkko sekä perusterveydenhuolto on turvattava. Asioita ei tietenkään helpota yhtään se, että ainoa sote-uudistuksestakin varmuudella tiedettävä asia on, ettei mikään ole varmaa.

Kun kahden lähimmän naapurikunnan asukkaista karkeasti puolet käy töissä Raumalla, pitäisi olla varsin selvää, että Rauman kaupungin tulevaisuuden näkymät koskettavat myös ympäristökuntia. Raumalla voidaan ja täytyy myös ottaa mallia asioista, joiden toteuttamisessa naapurikunnat ovat onnistuneet paremmin.

Kuntaliitoksista käytävien keskustelujen aikana on kuultu myös viittauksia menneeseen, jonka perusteella keskustelut yhteisestä tulevaisuudesta nähdään hankalina. Tässä voi olla perää, mutta menneestä voidaan ottaa opiksi ja riitaanhan tarvitaan kuitenkin aina kaksi.

Kuntaliitosneuvottelu on mahdollisuus, neuvottelu itsessään ei vielä sido mihinkään. Se ei ole myöskään mikään sovittelutilaisuus, kuntaliitosneuvotteluissa kun ei ole kyse menneestä vaan tulevaisuudesta.

Jos tämän asian näkeminen ei neuvottelijoilta onnistu, niin syyllinen vikaan löytyy peiliin katsomalla. Menneitä ei ole syytä maksattaa tulevaisuuden kuntalaisilla.

Keskustellessa työssäkäyntialueen yhteisestä tulevaisuudesta, ei yhdelläkään osapuolella ole varaa tuijottaa vain omaan napaansa. Tällainen tilaisuus ei välttämättä toistu ja siksi neuvotteluista on syytä ottaa kaikki irti.

Työssäkäyntialueena olemme lopulta riippuvaisia toinen toisistamme ja menestyäksemme alueellisesti kahden eri maakunnan keskuskaupungin välissä on meidän joka tapauksessa tehtävä yhteistyötä joko kuntarajoilla tai ilman.

SOTE -lautakunnan kokous 9.9.2014

Seuraavan vuoden talousarvion ja virkapaketin käsittely on aina mielenkiintoinen kokemus.
Harvoin asioihin saadaan muutoksia, mutta tämän syksyn kokous oli poikkeus ja kantoi monella tapaa hedelmää vaikka aivan kaikkia muutosesityksiä ei läpi saatukaan.
Ensi vaiheessa täytyy olla tyytyväinen siitä, että puheterapiaan saadaan viimeinkin kauan kaivattua parannusta yhden toimen lisäyksen myötä. Puheet jäävät usein unholaan, mutta tässä tapauksessa ei niin käynyt ja kiitos kuuluukin sote-johtajalle, joka lopulta lisäsi kokouksessa virka/toimikakettiin seuraavan henkilöstömuutoksen:
Avoin terveydenhoitajan toimi muutetaan puheterapeutin toimeksi, kustannuslisäys katetaan tulosalueen sisältä.

Kokouskeskustelun yhteydessä nousi esille yhteinen huoli vanhustenhuollon yksiköiden henkilöstömitoituksen riittämättömyydestä. Asian puolesta tehtiin kaksi samansisältöistä esitystä, toinen minun ja toinen lautakunnan puheenjohtajan toimesta, joissa ehdotettiin, että vanhustenhuollon tulosalueelle lisätään kaksi lähihoitajan toimea. Esitys sai kannatusta, joten asiasta äänestettiin.
Esittelijän ehdotusta kannattivat (eli toimien lisäystä vastustivat) kaksi kokoomuksen edustaajaa. Muut olivat toimien lisäyksen kannalla ja näinollen asia hyväksyttiin.

Tämän lisäksi ehdotin, että avoterveydenhuollon tulosalueelle lisätään vielä toinen lääkärin virka, joka kohdennetaan vanhuspalveluihin – kotihoidon tukemiseen.  Kotihoidon tukemiseen ollaan asettamassa yksi lääkärin virka. Yhden henkilön toiminnot ovat kuitenkin hyvin haavoittuvaisia ja tarve suuremmalle avulle on ilmeinen, sillä viimeisten vuosien aikana on 5 tk-lääkärin virkaa siirtynyt pois spesialisteille eri tehtäviin pois terveyskeskuslääkärin perustehtävistä. Vastaanoton painetta pidetään työntekijöiden mielestä, perustellusti, sietämättömänä. Vertailuna Suomessa ja muissa Pohjoismaissa oleviin listalääkäri- tai väestövastuulääkärimalleihin Raumalla on vajetta terveyskeskuslääkäreistä ja lääkäriresurssien korjaamisella voitaisiin vastata lisääntyvään tarpeeseen. Kotihoidon lääkäripalveluita tukemalla vähennettäisiin lääkärivastaanoton painetta, pienennettäisiin jonoja ja varmasti ajan myötä vähennettäisiin myös erikoissairaanhoidon piiriin joutuvien potilaiden määrää.
Toista lääkärinvirkaa ei kuitenkaan lisätty, koska hävisimme äänestyksessä kokoomuksen ja sdp:n edustajille.

Suurin osa esitetyistä asioista kuitenkin meni läpi ja siitä täytyy olla todella tyytyväinen.
Paljon isoja muutoksia on tulossa eikä aika näytä kovin valoisalta, mutta työ jatkuu…

Valtuustoaloite Lähdepellon koirapolun siistimiseksi ja opasteiden päivittämiseksi

Monet ovat toivoneet Raumalla panostusta koirapuistoihin. Yllättävän harvat ovat kuitenkaandog tietoisia Lähdepellon urheilualueella sijaitsevasta koirapolusta. Koirapolun sijainti selviää kyllä Rauman kaupungin internet-sivuilta, mutta itse alueelta opasteet puuttuvat. Ainoa alueella oleva opaste löytyykin hieman piilossa Tuki-Arenan takana olevan polun alkupäästä, mutta kyseinen kylttikin on jo ajan haalistama. Koirapolkuun Ooperin suunnasta liittyvän ulkoilureitin kohdalla ei ole opastetta ensinkään.

Polku itsessään palvelee hyvin tarkoitustaan, mutta alueen yleisilme ja puitteet ovat selkeästi päivityksen tarpeessa. Saadun palautteen perusteella alueelle toivotaan kunnollisten ja selkeiden opasteiden lisäksi roskista polun alkupäähän, mutaisempien kohtien hiekoitusta, vesakkoisimpien polunvarsien siistimistä, polun keskivaiheilla olevan niityn pitämistä matalakasvuisena sekä joitain penkkejä kyseisen niityn läheisyyteen. Osa koirapolun käyttäjistä on myös kokenut ongelmaksi polulla lisääntyneen, sinne kuulumattoman, mopoliikenteen, jota voitaisiin hillitä esimerkiksi jonkinlaisella polun alkupäähän sijoitettavalla puomilla, joka ei kuitenkaan estäisi alueen kunnossapitoa.

Alueen kehittämiseksi on tiettävästi olemassa suunnitelmia, jotka on ilmeisesti varojen puutteessa jätetty toteuttamatta. Tämä ei kuitenkaan voi olla esteenä kunnossapidolle sekä pienelle päivittämiselle. Mikäli suunnitelmia ei ole varaa toteuttaa kokonaisuudessaan, voitaisiin niiden toteuttamisessa edetä vaikka osittain.
Näin ollen esitetään, että mikäli olemassa olevien suunnitelmien toteuttamisessa ei voida edetä vaiheittain, tulee alueen parantamiseksi sekä informaation lisäämiseksi toteuttaa vähintään edellä mainitut toimenpiteet – etenkin kun kyseisten toimenpiteiden toteuttamista ei voine pitää kustannusvaikutuksiltaan merkittävänä.

Lisäksi todettakoon, että kun varainkäyttö ja/tai muut Lähdepellon urheilualueelle tehtävät päivitykset sen mahdollistavat, tulisi myös koirapolun valaistuksen järjestäminen ottaa huomioon.

Raumalla 29.9.2014

Jami Toivonen
Rauman Perussuomalaisten valtuustoryhmä