Aloite osallistuvan budjetoinnin kokeilusta

Paitsi heikkenevä taloustilanne myös muut viimeaikaiset myllerrykset ovat pakottaneet meitä etsimään uusia näkökantoja ja keinoja siihen, miten eri asioita tulisi hoitaa. Kaupunkiorganisaatio voi ajoittain olla etenkin kuntalaisen näkökulmasta varsin kankea, kun pitäisi uudistua tai jotain poikkeavaa tavoitellaan. Avoimuutta sekä kuntalaisten osallistamista tulisi lisätä. Yhtenä ratkaisuna tähän voisi olla osallistuva budjetointi.

Osallistuvan budjetoinnin malli on ollut olemassa jo pidemmän aikaa ja se on useissa eri Suomenkin kunnissa otettu innokkaasti vastaan (esim. ”OmaStadi” Helsinki, ”Mun Tampere”, ”Asukasbudjetti” Turku sekä ”Yhdenvertainen Oulu”). Oulun kaupungin mukaan osallistuva budjetointi on edustuksellisen demokratian rinnalle kehittyvä suoran demokratian toimintatapa, jossa korostuvat kokeilukulttuuri ja uudenlainen, muuttuvaan toimintaympäristöön sopeutuva ja kehittyvä julkinen hallinto. Kysymyksessä on talouden, demokratian ja käytännön tekemisen yhdistävä prosessi, joka vahvistaa dialogia ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken. 

Paitsi Kuntalain 22§, myös Rauman tarina edellyttää osallistavaa ja keskustelevaa toimintakulttuuria. Raumalla onkin toki vuosien varrella ollut erilaisia kuntalaisten osallistumisen mahdollistavia käytänteitä sekä kokeiluja, mutta osallistaminen voisi olla huomattavasti laajamittaisempaa. Toteuttamistapoja osallistuvalle budjetille onkin yhtä paljon kuin on paikkoja missä malli on käytössä. Osallistuvan budjetoinnin kautta kuntalaiset otetaan mukaan yhteisiä verovaroja koskevaan keskusteluun sekä voidaan antaa mahdollisuus määritellä ja priorisoida julkisia kulutuskohteita, eikä mallia ei siten tule sekoittaa esimerkiksi kuntalaisaloitteeseen.

Kunnat ovat hyödyntäneet mallia vaihtelevasti, eräät vain kertaluontoisissa kohteissa tai tietyllä alueella, toiset ovat osoittaneet budjetistaan pysyvästi tietyn summan käytettäväksi osallistuvaan budjetointiin ja niin edelleen. Käytännön mahdollisuuksia avataan myös Kuntaliiton aiheesta julkaisemassa oppaassa nimeltään: “Osallistuva budjetointi kunnissa ja maakunnissa”. Mallia voidaan hyödyntää kuntalaisten lisäksi esimerkiksi työntekijöidenkin vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi heitä koskevissa asioissa.

Näin ollen esitetään, että Raumalla kokeiltaisiin osallistuvan budjetin soveltamisen mahdollisuuksia laaja-alaisesti paitsi budjetista varoja osoittamalla myös muutoin (esim priorisointi) – tavoitteena jo olemassa olevien osallistumismahdollisuuksien kasvattaminen pysyvästi, niin eri hallintokuntia koskien kuin kaupungin toiminnassa yleisesti.

Raumalla 9/2020
Jami Toivonen
Rauman Perussuomalaisten valtuustoryhmä

Rauma-puolue vai Rauma-perhe

Kuvitellaan perhe, jonka menot ovat enemmän kuin tulot – jotain pitäisi tehdä, koska pidemmän päälle tilanne on ymmärrettävästi kestämätön.
Kuinkakohan moni ottaisi tässä tilanteessa lisää velkaa säilyttääkseen nykyisen kulutustason?
Kuinka moni esittäisi, että pitäisi saada lisää, koska joku jossain muualla saa?
Kuinka moni sanoisi, ettei tehdä mitään muutoksia vaan käytetään loputkin säästöt ja toivotaan parempaa tilipussia, vaikkei sellaista ole näköpiirissä?

Aika harva varmaan, mutta politiikassa asia on välillä toisin…

Vaikka kuntalaisten pitkäaikainen hyvinvointi pitäisi olla kaikkien yhteinen päämäärä, niin politiikassa laupiaita ovat olevinaan ne, jotka vaativat kulutusta varoista piittaamatta.
Politiikassa pahiksia ovat ne, jotka kysyvät mistä rahat saadaan.
Politiikassa rohkeita ovat olevinaan ne, jotka siirtävät ongelmat seuraavien ratkaistavaksi.
Lyhyen tähtäimen helpoille ratkaisuille huudetaan helposti hurraata, vaikka arki kallistuu päivä päivältä niin kotona kuin kuntataloudessakin.

Nyt sanotaan, että Rauma ottaa velkaa. Todellisuudessa Rauma on ottanut velkaa jo pitkään, mutta korjausvelan muodossa. Nyt kun korjausvelat tulevat maksuun, joudutaan tuo velka hakemaan pankista. Massiiviset korjausvelat ovat, ainakin osittain, seurausta lyhytnäköisestä politiikasta, jossa on säästetty kiinteistöjen asianmukaisesta ylläpidosta – eihän näin kodistakaan pidetä huolta.

Vaikka olemme jo Raumallakin kuulleet eräiden suusta toiveita paremmista (vero)tuloista, niin fakta on, että elämme historian pisimmän nousukauden huipulla, eivätkä tulomme silti kata menoja. Jos emme tee mitään nyt ja nostaisimme vain veroja, niin mitä olisikaan edessämme laskukauden koittaessa?
Varmaa siis on, että asian korjaamiseksi on keväällä tarjolla vain enemmän tai vähemmän kipeitä ratkaisuja – onhan ne velatkin maksettava ja siksi tarvitaan suunnitelma.

Ratkaisuja ei minullakaan valmiina ole, mutta miten tekisin ratkaisut kotona?
Kotona selvittäisin millaisen aikajänteen ratkaisuja perheen talouden turvaaminen edellyttäisi. Kotona huolehtisin siitä, ettei lapsien tarvitsisi kärsiä arjessaan aikuisten asioiden takia. Kotona huolehtisin siitä, että isovanhemmillani olisi mahdollisimman vaivatonta ja turvallista olla. Kotona voisin itse kiristää vyötä, mutta huolehtisin siitä, että perhe voi hyvin – perusasiat on kuntoon.
Ripaus ylellisyyttä arjessa on tietysti hieno asia, mutta jos varoja sellaiseen ei ole, niin minun perheeni tulisi toimeen ilmankin.

Mielenkiintoinen kevät on edessä. Helppoa ei tule varmasti olemaan ja vaalit tuskin ratkaisujen tekemistä yhtään edesauttavat, koska politiikka saattaa silloin taas tulla todellisuuden tielle. Nähtäväksi jää, harkintaa tarvitaan, toivottavasti pidetään huolta siitä mikä tärkeintä meille on.

Jami Toivonen
1.1.2019

Muutosesitykseni vuoden 2017 talousarvioon ja taloussuunnitelmaehdotukseen vuosille 2017-2019.

Esitykseni pohjautui kaupunginjohtajan kaupunginhallituksessa poisvetämään kompromissiehdotukseen, joka vedettiin takaisin, koska se ei kelvannut sosiaalidemokraateille tai vasemmistoliitolle. Perussuomalaiset, kuten varmasti muutkin poliittiset ryhmät, olisivat kuitenkin halunneet nähdä kompromissiratkaisun syntyvän ”kaikki tai ei mitään” -vaihtoehtojen sijasta.

Esitykseni kuuluu: ”Sosiaali- ja terveyslautakunnan suunniteltu asiakasmaksujen 600.000 euron hinnankorotus puolitetaan, eli maksuja korotetaan 300.000 eurolla siten, että lautakunta päättää korotuksen kohdentamisesta ja talousarviota tasapainotetaan vastaavasti kiinteistöveron tuloarviota nostamalla, 300.000 eurolla, milloin tulos pysyy suunnitellun mukaisena.”

Kompromissin myötä maksuja ei tarvitse korottaa kautta linjan, vaan sosiaali- ja terveyslautakunta voi kohdistaa maksukorotukset koskemaan sellaisia maksuja, joiden vaikutus pienituloisiin palveluiden käyttäjiin on mahdollisimman vähäinen.
Maksuista saatavilla lisätuloilla voidaan paikata sosiaali- ja terveyslautakunnan budjetin alijäämä, jolloin lautakunta ei joudu etsimään enää säästökeinoja toimintojensa karsimisesta ja näin säästytään mahdollisilta osastojen lakkauttamisilta tai muilta vastaavilta keinoilta, joihin muutoin saatettaisiin päätyä.
Kukaan ei tietenkään ole iloinen siitä, että asiakasmaksuja joudutaan korottamaan, mutta tämä on sosiaali- ja terveyslautakunnan taloustilanteessa välttämätöntä budjettivajeen takia. Käytännössä joudumme tekemään intressivertailun maksukorotusten ja ylipäätään sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjille suunnattujen palveluiden välillä, sillä jos ei varoja ole, niin jostain on karsittava ja silloin kärsisivät kaikki vielä enemmän.
Kuudensadantuhannen vajaus sosiaali- ja terveyspalveluissa on melkoinen potti säästettäväksi – jos näitä varoja ei jostain löydy, on jälki todella rumaa.
Päättäjien työn on oltava sikälikin vastuullista, että mikäli varoja ei osoitettaisi, niin käytännössä ongelma sysättäisiin vaalien yli seuraavan valtuuston ongelmaksi, joka joutuisi pakon edessä, nykyisen valtuuston saamattomuuden takia, säästökohteet keksimään.

 

Ryhmäpuheenvuoroni kaupunginvaltuuston kokouksessa 28.11.2016.

Rauman kaupungin talousarvio- ja taloussuunnitelmaa 2017-2019 kuvataan suunnitelmassa sanalla muutos.money
Sana on kieltämättä kuvaava, mutta kaikkien näiden sopeutusten keskellä voitaisiin puhua myös selviytysmistarinasta.
Emme ole tilanteessa jossa olisimme voineet, tai voisimme nytkään, pohtia lisäyksiä vaan energiamme on kulunut sen selvittämiseksi, mitä voisimme tehdä paremmin, tai tehokkaammin, tai ylipäätään toisin, jotta voisimme nykyisen palvelutasomme säilyttää.
Markka-ajan henkeen voisi todeta, että pennin venyttäminen on tullut tämänkin vuoden aikana tutuksi.
Kuntalaisen näkökulmastakaan ei herkkua ole kaupungin taholta ollut tarjolla, sillä lihavien vuosiemme jälkeen jäljelle on jäänyt enää vain välttämätön, josta olemme yrittäneet kaikin tavoin pitää kiinni.

Tämäkään vuosi ei ole ollut helppo, eivätkä ole olleet sen aikana tehdyt päätöksetkään. Rajallisten varojen myötä on jouduttu tekemään ikäviäkin intressivertailuja – lisäykset yhtäälle, ovat pois toisaalta.
Niiden päätösten takana on kuitenkin ollut tavoite ja pyrkimys noususuhdanteiseen tulevaisuuteen ja sitä kautta kaikkien kuntalaisten parempaan arkeen sekä heistä huolehtimiseen. Vain aika näyttää, ovatko tehdyt päätökset olleet oikeita.

Näihin ikäviin päätöksiin on kuulunut myös se, että tavoitellessamme talouden tasapainoa ja välttämättömimpien palveluiden ylläpitämistä, olemme selviytymistarinassamme joutuneet käymään myös työntekijöidemme kukkarolla.
Rauman Perussuomalaisten valtuustoryhmä haluaakin kiittää Rauman kaupungin työntekijöitä, sillä kaupungin talouden tasapainotukseen osallistuminen tilanteessa, jossa talousahdinko näkyy muutoinkin monen työntekijäperheen käytännön arjessa, on asia, johon ei pidä suhtautua kevyesti vaan todellakin suurella sekä nöyrällä kiitoksella, jonka he ansaitsevat.

Tehdyt sopeutukset ovat koetelleet työntekijöidemme muutoinkin. Kun yritetään suoritua samoista töistä vähemmällä henkilökunnalla, vaikka asioita uudella tavalla tekisimmekin, on ymmärrettävää, että jaksaminen voi olla koetuksella. Myös uudistuksiin sopeutuminen ottaa aikansa niin työntekijöitä kuin kuntalaisiltakin. Tästä syystä haluamme kiittää myös kuntalaisia, joilla on riittänyt ymmärrystä parhaansa vaikeassa tilanteessa tekevää henkilökuntaamme kohtaan.

Kiitos!